Jadepisaran Wuyi-wulong valikoima on saanut pitkästä aikaa vahvistusta 2011 kevään Gao Shan Rou Guin muodossa. Teen tarkat tiedot voi lukea tuotesivulta, mutta sanottakoon nyt tässä yhteydessä lyhyesti, että kyse on kassiakanelin (肉桂, ròu​guì) mukaan nimetystä teepensaslajikkeesta ja teestä, joka on yleistynyt vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana Wuyi-vuorten alueella. Teen aromin sanotaan muistuttavan kassiakameliapuun kaarnan pistävän mausteista tuoksua, josta nimi.

Teentuottaja oli (yllätykseksemme) paahtanyt tee-erämme keskipaahteiseksi juuri ennen sen toimittamista. Kevytpaahteisessa muodossaan tee hurmasi pysyvällä hedelmäisellä raikkaudellaan. Olin jo ehtinyt maistamaan toimitettua keskiasteista paahtoa ja todennut sen hieman miedommaksi, kuin monet muut maistamani Wuyi-wulongit. Niinpä ajattelin kokeilla tämän teen hauduttamista hyödyntäen Tea Masters Blogin Stéphane Erlerin mainitsemaa perinnetietoon perustuvaa menetelmää, jonka mukaan Wuyi-wulongin hauduttamiseen käytetään 70% kokonaisia lehtiä ja 30% lehtitomua. Menetelmän sanotaan käytetyn gongfu-haudutuksen syntyalueella Chaoshanissa (Chao Zhoun ja Shantoun muodostama alue) korkealaatuisten Wuyi-wulongien hauduttamiseen. Erler kertoo, että menetelmää käytettiin, jotta suurilehtisistä teelaaduista saatiin pienessä gongfu-teekannussa riittävän voimakasta ilman, että lehdet täyttivät koko kannun tilavuuden. Lehtien laadun täytyy olla riittävän korkea, jotta tee ei kuitenkaan kitkeröidy. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että alueen teekulttuurissa on tyypillistä hauduttaa teestä melko voimakasta. Olen yhtä mieltä siitä, että Wuyi-wulongit on syytä hauduttaa voimakkaaksi. Liian miedoksi haudutettuna ne muistuttavat vetistä kahvia. Näiden teelaatujen vaikuttavuus perustuu mielestäni ainakin osin siihen, että maut ja aromit saavuttavat sellaisen intensiteetin, että ne jotenkin yllättävät aistit ja samalla myös makujen heikkenemisestä muodostuu jotenkin radikaalimpi muutos, joka paljastaa teestä yllättäviäkin kerroksia.

Ajattelin tämän teen voivan hyötyä tästä mentelmästä ja niinpä murskasin käyttämästäni 4,5 grammasta teenlehtiä noin 1,5 grammaa pieneksi silpuksi. Käytin teen hauduttamiseen noin 115 millilitran yixing-teekannua.

Teen tuoksu on lämmin ja paahteinen. Se pyrkii jotenkin täyttämään sieraimet. Teen maussa on terävää puumaisuutta. Myös paahteisuus tulee terävänä esiin. Tee pistelee hieman suun takaosassa. Uskoisin, että rikotut lehdet ja teen tuore paahto selittävät terävyyttä. Ehkä paahdon maku pyöristyy teen hieman levätessä paahdon jälkeen. Teen rakenne tuntuu öljymäisemmältä ja paksulta. Terävät paahteiset ja puiset aromit eivät kuitenkaan peitä teen hedelmäisä makuja ja tuoksuja, vaikka ne jäävätkin ainakin nyt aluksi hieman taka-alalle. Jälkimaku on raikas ja puhdas ja tuntuu erityisesti suun katossa. Se muuttuu makeaksi hetken kuluttua.

Paahteiset ja puumaiset aromit ovat selkeimmin esillä, ja Wuyin kuuluisa kiven tuoksu (岩韵, yányùn) tulee esiin selkeästi vasta kolmannella haudutuksella. Makua voisi kuvailla lähinnä mineraaliseksi. Se raikastaa hengityksen kurkkuun asti. Tee jättää tyhjään maljaan hieman lakritsia muistuttavan tuoksun. Tee pysyy viskoosina viidenteen haudutukseen asti, jolloin maku on yhä puinen ja paahteinen.

Maistelin samassa sessiossa teen myös käyttäen pelkästään kokonaisia lehtiä. Lehtien määrä oli kokonaisuudessaan sama 4,5 grammaa kuin edellisessä maistelussa.

Esilämmitetyssä teekannussa lehtien tuoksu on kypsän hedelmäinen ja imelä. Nesteen väri on tällä kertaa hieman vaaleampi ja kellertävämpi. Tuoksu on viilentävä ja puhtaan hedelmäinen. Maku on selkeästi pehmeämpi. Tässäkin on aistittavissa paahtamisen makua, mutta se on voimakkuudeltaan ehkä paremmin tasapainossa muiden makujen kanssa. Tee ei pistele suun takaosassa, mutta pistelevä luonne on kuitenkin aistittavissa, joka jotenkin tekee teestä kiusaavan herkullisen. Jälkimaku on mineraalisen raikas.

Toisella ja kolmannella haudutuksella paahteisuus hieman voimistuu, kun puolestaan neljäs ja viides haudutus tuovat esiin kiven tuoksun ja puumaisuuden. Tee tuntuu tuovan erityisen selvästi erilaisia puolia esiin eri haudutuksilla. Se on kerroksellinen. Olin huomaavinani vastaavaa myös edellisessä 70-30 -maistelussa. Teellä on mukavan rauhoittava vaikutus, mutta se ei ole mitenkään erityisen humalluttava. Kokonaisilla lehdillä tehtynä tee on kaikenkaikkiaan pehmeämpi.

Koska tee tarjoaa jo tällaisenaan hyvän balanssin Wuyin rotevaa mineraalisuutta, kiinnostavaa hedelmäisyyttä ja puumaisuutta, pidän enemmän tästä kokolehtisestä versiosta. Lehtiä saa kernaasti käyttää runsaasti, sillä tee tuntuu toimivan paremmin voimakkaana. Sopiva määrä on noin 4g lehtiä 100ml haudutusastian tilavuutta kohden. Haudusten pituudelle hyvä lähtöarvo oli noin 20-30 sekuntia.

Lisäisin tähän kuitenkin hieman spekulaatiota tuoreen paahdon vaikutuksesta. Sekä kokolehtisenä että tomua käyttäen teen maussa oli tuoreen paahdon makua. Lisäksi teen luonne tuontui vaihtelevan aika voimakkaasti eri haudutuksilla. Saan näistä vaikutelman, että tee voisi toimia tasaisemmin ja myös 70-30-haudutus saattaisi lisätä teen voimaa tasapainoisemmin, kun tee on hieman ikääntynyt ja paahdon vaikutus on menettänyt teränsä ja integroitunut paremmin teen muihin aromeihin.

Bi Luo Chun on mielestäni yksi erikoisimmista kiinalaisista teistä. Sen usein määritellään kuuluvan kiinalaisten vihreiden teiden joukkoon ja sanotaan sijoittuvan erinomaisesti, mutta hieman epäluuloa herättäen toiseksi Long Jingin jälkeen. Ulkomuodoltaan se on kevyen haituvainen, kuin poikkeuksellisen kiinteä kasa pölyä. Tällaisia teitä on muitakin eikä villakoiramainen olemus tee siitä vielä ainutlaatuista. Se mikä puolestaan tekee tästä teestä erityisen on sen aromi ja maku. Se ei ole normaalia kiinalaisen vihreän teen aromia, vaan jotain hyvin erilaista, jota on tulkittava erillään muusta teestä. Muiden vihreiden seurassa harmaa Bi Luo Chun tuntuukin vaikealukuiselta sumuiselta tahralta. Se on parhaimmillaan kun sitä nauttii eristettynä kaikesta muusta teestä ja kiirehtimättä.

Maistelin tällä kertaa Jadepisaran 2011 kevään Dong Shan Bi Luo Chunia. Valmistin teen Tai-järven teentuottajien tapaan pitkässä lasissa kaataen ensin lasiin pienen määrän kiehahtanutta vettä jäähtymään.

Pienet lehdet vajoavat lasin pohjalle, ja pinnalle jää vain sakea kerros lehtien pinnalta irronnutta haituvaa.

Teen tuoksu on makeanraikas, mutta monien vihreiden teiden ruohoisuudesta, kasvimaisuudesta tai kukkeudestä ei ole merkkiäkään. Bi Luo Chunia kuvataan usein kukkeaksi, mutta ainakaan tämän teen kohdalla tuo sana ei ole tarkka kuvaus. Yleisteemana kukkeus voisi sopia, mutta tuoksu ei ole kukkien tuoksua. Kokonaisuutena tuoksu on kevyt, mutta täyteläinen. Oikeastaan voisi sanoa, että tuoksu on kevyt ja voimakas. Saattaa kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut tässä blogiviestissä, erityisesti hyvien teiden tuoksussa on muutakin kuin tuoksua. Siinä on jotain mikä kantaa tuoksua. Jotain, jossa tuoksu välittyy. Muutoin teen tuoksu on kuin ilma, josta on poistettu kovat sävyt. Etäisyydessä on hedelmäpuita.

Kun lehdet jatkavat hautumista lasissa, teen maku voimistuu yllättävän hitaasti. Voimistuminen tuntuu ensin jälkimaussa, josta tulee intensiivisempi ja vaikuttavampi.

Lopulta mieleeni tulee ajatus, että jos muut vihreät teet saavat luonteensa siitä maaperästä, jossa ne ovat kasvaneet, Bi Luo Chun saa luonteensa siitä ilmasta, joka ympäröi teepensaita.

Noin kymmenen minuutin hautumisen jälkeen tämänkin teen maku voimistuu, mutta tämä tapahtuu tyylikkäästi, sillä se säilyttää nautittavuutensa. Tämä on hyvä aika lisätä lasiin vettä laimentamaan jäljelle jäänyttä osaa ja hauduttamaan lisää aromeita lehdistä.

Lehtien laskeutuessa pohjalle lasiin jää leijumaan tiheä pilvi hienoja 'hiuksia'.

Lisäsimme gallerian Jadepisaran uusista Yixing-teekannuista facebook-sivullemme.

Muistakaa samalla käydä klikkaamassa 'tykkää'-nappia Jadepisaran facebook-sivulla. Teekannut ovat tulossa saataville lähiaikoina.

Vihreiden teiden juominen pitkästä lasista on hyvin yleinen tapa Kiinassa eikä ihme, sillä se mahdollistaa hienojen teenlehtien tarkastelun niiden avautuessa hitaasti. Lisäksi haudutustavan eduksi on laskettava sen vaivattomuus.

En itse normaalisti hauduta vihreitä teitä tähän tapaan paitsi työskennellessä, jolloin menetelmän helppous tulee hyvin esiin. Päätin nyt kuitenkin kokeilla hauduttaa Jadepisaran valikoimaan juuri lisättyä Gu Yuan Xiangia tähän tapaan, sillä teen tuottaja tarjosi tarkat parametrit hauduttamiselle ja suositteli menetelmää.

Teetä käytetään 4 grammaa 400ml kohti. Veden lämpötilan tulisi olla 85-astetta. Teenlehdille kaadetaan ensin ne juuri peittävä määrä vettä ja annetaan hautua 30 sekuntia. Tämän vaiheen on tarkoitus avata lehdet ja vapauttaa niistä aromiaineita. Tämän jälkeen lasi kaadetaan täytetään ja tee on valmista nautittavaksi. Lasi voidaan täyttää uudelleen 3-4 kertaa. Tällöin on hyvä jättää osa edellisestä vedestä siemenvedeksi ennen uuden veden kaatamista.

Käytin itse 200ml lasia ja vastaavasti 2g teetä. Arvioin lämpötilan Jadepisaran valikoimassa olevalla teemerellä, joka mittaukseni mukaan jäähdyttää siihen kaadetun kiehahtaneen veden noin 85 asteeseen kahdessa minuutissa.

Teestä ei mielestäni tullut näin haudutettuna yhtä hienovaraista ja herkkää kuin gaiwanissa haudutettuna, mutta se oli kuitenkin erittäin nautinnollista ja jollain tapaa erittäin voimallista. Mahdollisuus tarkastella teenestettä valoa vasten tuo hienosti esiin siinä olevan lehtien pinnalta irronneen nukan.