Boyou-teetehtaan on useiden muiden modernien tehtaiden tapaan perustanut legendaarisesta Menghain teetehtaasta lähtenyt henkilö. Boyoun tapaukessa tämä henkilö oli teen fermentaatiota johtanut ammattilainen. Tämä on yleinen tarina, joka kertoo siitä miten pu'er-teetuotanto on uudelleenjärjestäytynyt viimeisen 20-vuoden aikana. Markkinoita aiemmin lähes täysin hallinneiden suurten teetehtaiden rinnalla on nyt suuri määrä pienempiä teentuottajia.

Tämä tee on tehtaan vuoden 2007 Meng Song -vuoren lehtimateriaalista tuotettu sheng pu'er. Meng Song sijaitsee Menghain piirikunnassa itäisessä Xishuangbannassa. Vuoren teepuut tuottavat lehtikooltaan hieman keskimääräistä pienikokoisempaa lehteä.

Kakun tuoksu antaa vihjeitä sekä iästä että nuoruudesta. Se on mehevä, mutta samalla jotenkin kiinteän tuorea. Kakun värissä on vastaavasti sekä tummaa vihreyttä että rusehtavampaa sävyä. Kakku on puristettu käsittämättömän tiukasti. Se on varsinainen malliesimerkki tie bingistä eli rautakakusta. Pinnan koputtaminen saa aikaan hieman puuoven koputtamista muistuttavan äänen. Palan irrottaminen kakusta vaatii huomattavaa voimaa, vaikka käytänkin erittäin jämäkkää pu'er-piikkiä. En tiedä voisiko mikään muu työkalu edes toimia. Kakkuun jää piikin lävistäneeseen kohtaan jauhoinen jälki, joka kertoo lehtien murskaantuneen näissä kohdissa. Nähdäkseni näin piukkaan puristettu kakku sisältää oletuksen siitä, että lehtien hajoaminen ei vaikuta ainakaan erityisen huonosti teen makuun. Selvitetään onko näin.

Ensihaudutuksen aikana naurettavan pieneltä näyttävä 4g kakunpala muuttuu taianomaisesti vihreäksi. Ajattelen saapuvaa kevättä. Tee ei vaikuta enää ikääntyneeltä. Tuoksu kannussa on ruohomainen, kypsän hedelmäinen ja jotenkin erittäin tiheä. Lyhyt ensihaudutus ei riitä avamaan kakunpalaa, nesteeseen tarttuu vain raikas makeus, joka kuitenkin tarttuu tiukasti suulakeen.

Toisessa haudutuksessa nesteen väri tummenee. Se ei kuitenkaan tuoksu juuri lainkaan. Maku on kiinteä paketti makeutta, lievää kitkeryyttä ja heinää. Qi tulee tässä vaiheessa esiin ja sekin on terhakkaa tyyliä.

Kolmannella haudutuksella piirteet voimistuvat ja saavuttavat miellyttävästi voimakkuuden, jossa tee alkaa hieman pistellä suussa tuoden veden kielelle. Ehdinkin jo pelätä tämän olevan täysin viaton tee.

Seuraavilla haudutuksilla kuivat puiset piirteet voimistuvat suhteessa raikkaaseen hedelmäisyyteen, jotka olivat vallalla aiemmilla haudutuksilla. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin raikas ja qi hurmaava. Teen tuoksu on yhä tässäkin vaiheessa oudon vaimea makuun nähden.

Jatkan teen hauduttelua noin kymmenenteen haudutukseen asti. Hedelmäiset piirteet väistyvät yhä enemmän mineraalisen puumaisuuden tieltä. Maku pysyy tiheänä ja jättää pitkän jälkimaun. Lehdissä on varsin reippaasti sisältöä, vaikka maku onkin tyylillisesti melko kapea.

Tee on kokonaisuutena makuuni hieman turhan monotoninen. Onneksi teessä on kuitenkin laadukkuutta ja kaikki merkit siitä, että se voisi kehittyä hyvin ikääntyessään. Kakku siirtyy siis odottamaan parempia päiviään.

Lehti-inventaario paljastaa sen, että yrityksestäni huolimatta suurin osa lehdistä on hajonneita. Väri vaihtelee oliivinvihreästä hieman rusehtavaan vihreään.

Seuraava teetapaaminen on nyt sunnuntaina 26.2.2012 klo 14:00-16:00. Kaikki teen ystävät siis paikalle Jadepisaran teehuoneelle.

The next tea tasting meeting will take place on sunday 26th this week at 14:00-16:00. Everyone is welcome!

Jadepisaran Wuyi-wulong valikoima on saanut pitkästä aikaa vahvistusta 2011 kevään Gao Shan Rou Guin muodossa. Teen tarkat tiedot voi lukea tuotesivulta, mutta sanottakoon nyt tässä yhteydessä lyhyesti, että kyse on kassiakanelin (肉桂, ròu​guì) mukaan nimetystä teepensaslajikkeesta ja teestä, joka on yleistynyt vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana Wuyi-vuorten alueella. Teen aromin sanotaan muistuttavan kassiakameliapuun kaarnan pistävän mausteista tuoksua, josta nimi.

Teentuottaja oli (yllätykseksemme) paahtanyt tee-erämme keskipaahteiseksi juuri ennen sen toimittamista. Kevytpaahteisessa muodossaan tee hurmasi pysyvällä hedelmäisellä raikkaudellaan. Olin jo ehtinyt maistamaan toimitettua keskiasteista paahtoa ja todennut sen hieman miedommaksi, kuin monet muut maistamani Wuyi-wulongit. Niinpä ajattelin kokeilla tämän teen hauduttamista hyödyntäen Tea Masters Blogin Stéphane Erlerin mainitsemaa perinnetietoon perustuvaa menetelmää, jonka mukaan Wuyi-wulongin hauduttamiseen käytetään 70% kokonaisia lehtiä ja 30% lehtitomua. Menetelmän sanotaan käytetyn gongfu-haudutuksen syntyalueella Chaoshanissa (Chao Zhoun ja Shantoun muodostama alue) korkealaatuisten Wuyi-wulongien hauduttamiseen. Erler kertoo, että menetelmää käytettiin, jotta suurilehtisistä teelaaduista saatiin pienessä gongfu-teekannussa riittävän voimakasta ilman, että lehdet täyttivät koko kannun tilavuuden. Lehtien laadun täytyy olla riittävän korkea, jotta tee ei kuitenkaan kitkeröidy. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että alueen teekulttuurissa on tyypillistä hauduttaa teestä melko voimakasta. Olen yhtä mieltä siitä, että Wuyi-wulongit on syytä hauduttaa voimakkaaksi. Liian miedoksi haudutettuna ne muistuttavat vetistä kahvia. Näiden teelaatujen vaikuttavuus perustuu mielestäni ainakin osin siihen, että maut ja aromit saavuttavat sellaisen intensiteetin, että ne jotenkin yllättävät aistit ja samalla myös makujen heikkenemisestä muodostuu jotenkin radikaalimpi muutos, joka paljastaa teestä yllättäviäkin kerroksia.

Ajattelin tämän teen voivan hyötyä tästä mentelmästä ja niinpä murskasin käyttämästäni 4,5 grammasta teenlehtiä noin 1,5 grammaa pieneksi silpuksi. Käytin teen hauduttamiseen noin 115 millilitran yixing-teekannua.

Teen tuoksu on lämmin ja paahteinen. Se pyrkii jotenkin täyttämään sieraimet. Teen maussa on terävää puumaisuutta. Myös paahteisuus tulee terävänä esiin. Tee pistelee hieman suun takaosassa. Uskoisin, että rikotut lehdet ja teen tuore paahto selittävät terävyyttä. Ehkä paahdon maku pyöristyy teen hieman levätessä paahdon jälkeen. Teen rakenne tuntuu öljymäisemmältä ja paksulta. Terävät paahteiset ja puiset aromit eivät kuitenkaan peitä teen hedelmäisä makuja ja tuoksuja, vaikka ne jäävätkin ainakin nyt aluksi hieman taka-alalle. Jälkimaku on raikas ja puhdas ja tuntuu erityisesti suun katossa. Se muuttuu makeaksi hetken kuluttua.

Paahteiset ja puumaiset aromit ovat selkeimmin esillä, ja Wuyin kuuluisa kiven tuoksu (岩韵, yányùn) tulee esiin selkeästi vasta kolmannella haudutuksella. Makua voisi kuvailla lähinnä mineraaliseksi. Se raikastaa hengityksen kurkkuun asti. Tee jättää tyhjään maljaan hieman lakritsia muistuttavan tuoksun. Tee pysyy viskoosina viidenteen haudutukseen asti, jolloin maku on yhä puinen ja paahteinen.

Maistelin samassa sessiossa teen myös käyttäen pelkästään kokonaisia lehtiä. Lehtien määrä oli kokonaisuudessaan sama 4,5 grammaa kuin edellisessä maistelussa.

Esilämmitetyssä teekannussa lehtien tuoksu on kypsän hedelmäinen ja imelä. Nesteen väri on tällä kertaa hieman vaaleampi ja kellertävämpi. Tuoksu on viilentävä ja puhtaan hedelmäinen. Maku on selkeästi pehmeämpi. Tässäkin on aistittavissa paahtamisen makua, mutta se on voimakkuudeltaan ehkä paremmin tasapainossa muiden makujen kanssa. Tee ei pistele suun takaosassa, mutta pistelevä luonne on kuitenkin aistittavissa, joka jotenkin tekee teestä kiusaavan herkullisen. Jälkimaku on mineraalisen raikas.

Toisella ja kolmannella haudutuksella paahteisuus hieman voimistuu, kun puolestaan neljäs ja viides haudutus tuovat esiin kiven tuoksun ja puumaisuuden. Tee tuntuu tuovan erityisen selvästi erilaisia puolia esiin eri haudutuksilla. Se on kerroksellinen. Olin huomaavinani vastaavaa myös edellisessä 70-30 -maistelussa. Teellä on mukavan rauhoittava vaikutus, mutta se ei ole mitenkään erityisen humalluttava. Kokonaisilla lehdillä tehtynä tee on kaikenkaikkiaan pehmeämpi.

Koska tee tarjoaa jo tällaisenaan hyvän balanssin Wuyin rotevaa mineraalisuutta, kiinnostavaa hedelmäisyyttä ja puumaisuutta, pidän enemmän tästä kokolehtisestä versiosta. Lehtiä saa kernaasti käyttää runsaasti, sillä tee tuntuu toimivan paremmin voimakkaana. Sopiva määrä on noin 4g lehtiä 100ml haudutusastian tilavuutta kohden. Haudusten pituudelle hyvä lähtöarvo oli noin 20-30 sekuntia.

Lisäisin tähän kuitenkin hieman spekulaatiota tuoreen paahdon vaikutuksesta. Sekä kokolehtisenä että tomua käyttäen teen maussa oli tuoreen paahdon makua. Lisäksi teen luonne tuontui vaihtelevan aika voimakkaasti eri haudutuksilla. Saan näistä vaikutelman, että tee voisi toimia tasaisemmin ja myös 70-30-haudutus saattaisi lisätä teen voimaa tasapainoisemmin, kun tee on hieman ikääntynyt ja paahdon vaikutus on menettänyt teränsä ja integroitunut paremmin teen muihin aromeihin.

Seuraava teetapaaminen on jo nyt sunnuntaina 22.1.2012 klo 14:00-16:00. Maisteltavana on ainakin jotain pu'er-teelaatuja. Kaikki teen ystävät siis paikalle Jadepisaran teehuoneelle.

The next tea tasting meeting will take place on sunday 22th this week at 14:00-16:00. We will at least have some pu'er teas to taste. Everyone is welcome!

Olen blogissa kirjoitellut maistelemistani pu'er-teelaaduista, mutta tällä kertaa päätin ottaaa Jadepisaran valikoimasta maisteltavaksi uuden 2010 vuoden dancong wulongin Da Wu Ye. Da Wu Ye tarkoittaa suurta mustaa lehteä ja suuriahan lehdet tosiaan ovatkin! Ne ovat pitkulaisia ja tummia, kuin musta kääntyilevä lohikäärme - wulong. Näissäkin lehdissä on havaittavissa aiemmin Da Wu Ye -lehdissä huomaamani piirre: lehdet ovat kannan kohdalta vihertävän värisiä.

Käytän Long Jingin kylässä teeviljelijältä oppimaani temppua. Nostan lehdet esittelyastiassa suuni eteen ja puhallan lehtiin hiljaa kosteaa ilmaa. Tämä kostuttaa lehtiä hieman ja ne alkavat heti luovuttaa ilmaan aromiaan. Aistin muihin dancongeihin vertautuvaa parfyymimaista hedelmäisyyttä, mutta myös hieman erikoisempaa lakritsimaisuutta. Tämä teentarkastelumenetelmä on mielenkiintoinen, sillä se tuo teestä esiin aivan uloimman pintakerroksen, johon ajattelisin esimerkiksi hienoimpien teen käsittelyssä tehtyjen toimien vaikuttavan hyvin voimakkaasti. Kääntöpuolena on se, että tällä tavalla löydetyt piirteet eivät välttämättä mitenkään heijastu teenesteen tuoksuun tai makuun. En olekaan yllättynyt, kun huomaan esilämmitettyyn gaiwaniin pudotettujen lehtien tuoksun olevan jotenkin raskaampi. On kuitenkin mukavaa pyrkiä aistimaan teetä mahdollisimman monella tavalla, sillä korkealaatuisessa teessä on aina useita eri piirteitä, jotka voi tuoda esille erilaisilla haudutus -ja aistimistavoilla.

Käytin tällä kertaa poikkeuksellisen suurta määrää lehtiä. Haudutusastiana toimiva 100ml gaiwan täyttyy kuivista lehdistä liki reunojaan myöden. Teestä saatavan nesteen väri on kirkkaankeltainen. Ensihaudutuksesta tulee varsin intensiivinen. Se puraisee, mutta on kuitenkin kokonaisuutena lempeä. Hapan hedelmäisyys on dancongien tavaramerkki ja se on aistittavissa tässäkin teessä. Tämän lisäksi teessä on heinämäinen makea maku, joka on puolestaan hyvin poikkeuksellinen dancongille. Tämä taitaa olla teepuulajikkeen erikoispiirre, sillä muistan maistaneeni jotain hyvin samanlaista aiemmin Da Wu Ye -dancongia maistellessani. Maku on mielenkiintoinen, sillä se yhdistyy selvästi myös suutuntumaan, joka on rasvainen ja vahamainen. En välillä ole varma, onko se enemmän makua tai suutuntumaa. Jälkimaku on ensin makea ja raikastuu mentholiseksi. Teen qi eli vaikutus mieleen on aistittavissa jo ensihaudutuksella. Teehumala on melko voimakas, käytinhän paljon lehtiä.

Märkien lehtien tuoksu gaiwanissa on intensiivinen. Avautuneet lehdet ovat vihertäviä ja niissä on hienoa hapettumisen aikaansaamaa punaisuutta reunoilla. Hapettuminen ei ole erityisen tasaista. Tee ei ole yhtä huolellisesti käsiteltyä kuin jotkin kalliimmat dancongit, mutta kun lehdillä on niin vastustamaton tuoksu, en osaa olla pettynyt. Seuraavilla haudutuksilla vahamainen heinäisyys vähenee ja hedelmäinen happamuus voimistuu. Tee siis siirtyy lähemmäs dancongien perusluonnetta.

Tämä ei ole hienostuneimpia dancongeja mitä olen maistanut tai mitä löytyy Jadepisaran valikoimasta. Pidän tästä sen voimakkuuden, rehellisyyden ja erittäin persoonallisen luonteen takia.