Dali on kaukana pohjoisessa; ainakin pu'erin tuotantoalueiden maantieteessä eikä olekaan yllättävää, että alueen teessä on erityispiirteitä. Lehdet vaikuttavat yleensä olevan pienikokoisia ja maku jotenkin tiheämpi ja kiinteämpi kuin monien Xishuangbannan pu'erien.

Hankin tämän 2004 vuoden teen jo noin kaksi vuotta sitten ja totesin sen silloin täydellisenä noviisina aivan liian kitkeräksi. Löysin tuon sattumalta teenäytteiden joukosta jokin aika sitten ja ajattelin maistella teen uudestaan. Aiemmat pettymykseni muistaen ajattelin, että tee olisi huonoa, koska olihan se yksi ensimmäisistä ostamistani pu'ereista. Tee osoittautuikin yllättävän hyväksi. Se oli varmaan hieman ikääntynyt odottaessaan tätä jälleentapaamista ja ehkä myös aloittelijan tasolle edettyäni osasin säädellä hauduttamista paremmin teen luonteen mukaisesti. Päätin nyt maistella tämän teen vielä uudestaan blogikirjoituksen muodossa.

Aiemmista epäonnistuneista haudutuskerroista kertoo se, että sadan gramman tuosta oli nyt jäljellä vain 10-20 grammaa. En muista maistaneeni tätä teetä kuin korkeintaan muutamia kertoja. Tästä voi yksinkertaisella laskutoimituksella päätellä, että olin aiemmin käyttänyt vähintään 10 grammaa lehtiä teetä hauduttaessani. Tuo on tiukkaan puristettu, joten tähän virheeseen on helppo sortua. Se, että tuo-teelaaduissa käytetään usein fragmentoitunutta lehtimateriaalia entisestään lisää teen rankaisevuutta mikäli lehtiä käytetään liikaa. Valmistin teen tällä kertaa noin 100ml yixing-teekannussa käyttäen arviolta 4g lehtiä. Tiukkaan puristettua pu'eria hauduttaessa olen todennut hyväksi nyrkkisäännäksi käyttää juuri se määrä lehtiä, joka vaikuttaa noin puolelta 'oikeasta' määrästä.

Tuosta erottamani nokareet tuoksuvat Xiaguanin tyyliin tupakkaiselta. Tämä piirre ei ole kuitenkaan yhtä silmiinpistävä kuin esimerkiksi '08 Xi Zi Tuossa. Tee on maultaan savuista puuta maustettuna makeilla yrteillä. Voimistuva jälkimaku on raikkaan yrttimäinen ja hieman karvas - jotenkin tuoreen lehtimäinen.

Palasten auettua teestä tulee yhä helposti kitkerää, mutta tee pysyy kuitenkin nautinnollisena kunhan kitkeryyden pitää haudutuksen säätelyllä aisoissa. Tee on kahdeksan vuoden ikänsä huomioonottaen hämmästyttävän nuoren makuista. Jotkut pu'er-harrastajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaikki parhaiten ikääntyvät pu'erit olivat nuorena todella raa'an kitkeriä ja epämiellyttäviä. En usko, että kaikesta epämiellyttävästä teestä tulee ikääntyneenä herkullista, mutta tämä tee on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että teen kitkeryys ei ole este sen suotuisalle kehittymiselle. Kitkeryyttä on kuitenkin monenlaista, ja tässä teessä se hyvänlaatuista, joka jotenkin avautuu hyvin teen ikääntyessä. Tuntuisi, että tällä teellä on vielä iätyspotentiaalia useiksi vuosiksi.

Teen qi on sumentavaa tyyliä. Se vastaa hieman sitä humalatunnetta, joka tulee voimakkaan tanniinisesta punaviinistä. Kurkistus teekannuun paljastaa melkoisen lehtisilpun. Ei ihme, että maku on hieman karvas ja kitkerä. Tee jaksaa hyvin noin 7-9 haudutusta.

Lehti-inventaario paljastaa yllättäen myös muutaman kokonaisen lehden. Muuten lehtimateriaali on hyvin fragmentoitunutta. Väri on iän huomioonottaen yllättävän vihreä - vihreämpi kuin näissä kuvissa näyttää. Havaitsen joidenkin lehtien reunojen hapettuneen kevyesti ja joukosta löytyy myös kokonaan hapettuneita pienempiä paloja. Lehtikoko on yleisesti pieni. Alla olevassa kuvassa näkyy allekirjoittaneen peukalo vertailukohtana kannullisen suurimmalle lehdelle.

En pidä tätä yhtä ehjänä teenä kuin Xiaguanin 2008 teet Dali tai Xi Zi, mutta on tämä ilahduttava tee joka tapauksessa.

Ainakin teen pakkaus on nimensä veroinen poikkeuksellisessa värikkyydessään. Tuo on pakattu kätevään kannelliseen kuusikulmaiseen pahvilaatikkoon. Värikäs teema jatkuu itse tuon käärinpaperissa.

Tuon tuoksu on mentholinen, tupakkainen ja savuinen; ei kuitenkaan tupakansavuinen - onneksi. Väri vaihtelee hyvin tummasta rusehtavaan ja vihertävän kellertävään. Joukossa on reippaasti untuvapeitteisiä nuorempia lehtiä. Käytän neljän gramman painoisen kaarevan mallisen palan tuon lakipisteestä sen sisäpuolelta. Pala kiiltelee vienosti karvaisuudessaan.

Ensihaudutus on nopea. Nesteeseen tarttuu vain vieno savuinen tuoksu ja makea maku. Kannun sisällä kakunpalasta nousee savuinen, voimakkaan imelä ja paahteinen tuoksu. Mukana on myös syksyisen puiston hajoavien lehtien tuoksua.

Kakunpala ei hajoa vielä toisellakaan haudutuksella. Nestekin on lähinnä rakenteeltaan mehevää ja mehukasta ja maku jää toissijaiseksi. Kolmannella haudutuksella tee pääsee kunnolla vauhtiin. Tuoksu on raikkaan mentholinen ja savuinen. Tee on aktiivinen suussa tuoden veden kielelle ja aiheuttaen tuntemuksia. Maku on hieno yhdistelmä savuisuutta ja jälkimaun raikkaampaa sävyä. Teellä on selkeä huigan eli maku, joka ilmestyy ja voimistuu vasta jälkimaussa. Se on suulaessa tuntuva metallinen sävy.

Tee on voimakkaimmillaan neljännen haudutuksen kohdalla. Nesteen väri on rikas kullankeltainen, maku täyteläinen. Voimakkaasti haudutettuna makuun ilmestyy tietty paahteinen elementti, joka tuo mieleeni punaisen teen. Tässäkin teessä on monien Xiaguanin teiden tyyliin sekoitettu osin hapettuneita ja hapettamattomia lehtiä. Hapetettu komponentti tulee hieman esiin, kun haudutus on voimakas. Integraatio on kuitenkin melko hyvä eli en koe tätä teen nauttimisen kannalta ongelmalliseksi. Puhtaasti älyllisellä tasolla, erityisesti teenharrastajana, tämän teen kohdalla mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousee se, miten teen eri komponentit tulevat kehittymään erikseen tai yhdessä teen ikääntyessä. Tämä määrittää aika pitkälti sen, mihin suuntaan teen maku ja tasapaino tulee muuttumaan. Usein näkee spekuloitavan, että tällaisen käsittelyn kääntöpuolena on ikääntymispotentiaalin heikkeneminen, mitä se sitten tarkoittaakin.

Havaitsen teessä eri haudutusten välistä vaihtelua sen suhteen mikä osakomponentti korostuu. Kuudes haudutus on erityisen paahteinen ja maltainen kuin Yunnanin punaiset teet ikään. Ainakin tässä neljän vuoden iässä tuntuisi, että tee ei ole erityisen konsistentti, jos näin synteettisesti voi edes ajatella. Olisin itse kuitenkin varovaisen optimistinen verrattuna joihinkin näkemyksiin, joiden mukaan tällainen osittain käsitelty kakku ei voisi ikääntyä hyvin. Tässä teessä on nimittäin varsin mukavasti voimaa ja kompleksisuutta. Tuntuu vaikealta ennustaa mitä tälle teelle on tapahtunut kymmenen vuoden kuluttua, mutta uskoisin, että muutaman vuoden päästä se tulee olemaan vähintään yhtä hyvää kuin nyt.

Seitsemäs haudutus on siinä määrin maltaisen savuinen ja hieman kitkerä, että totean teen nauttimisen vastaavan kokonaisuutena hyvin selvästi lager-oluen juomista. Rentoutunut mieliala ja päässä tuntuva pieni pöhnä voimistaa vaikutelmaa.

Tee jaksaa aika hyvin liki kymmenenteen haudutukseen saakka. Lehdet ovat siinä määrin hajonneita, etten löytänyt yhtään kokonaista yksilöä. Tee on oletettavasti tarkoituksella tuotettu hajonneesta lehtimateriaalista. Lehtimateriaalista huomaa melko helposti kahta erilaista lehtilajia: vaalean vihreitä elastisia normaalilta teeltä vaikuttavia lehtiä ja tummanvihreitä hieman kovempia lehtiä, jotka eivät ole erityisen elastisia. Joukosta löytyy osittain hapettuneita lehtiä sekä pienempiä lehdenpaloja, jotka vaikuttavat täysin hapettuneilta. Yleistasolla lehtien väri on kuitenkin oliivinvihreä eli hapettuneen materiaalin määrä ei ole dominoiva. (Lehtien tarkka värisävy ei välity kuvista oikein. Vihreä väri on hyvin vaikea kuvattava ja etenkin päivänvalossa 'kääntyy' kellertäväksi)

Tämä ei teenä kuulu pu'erien parhaimmistoon, mutta kyllä tämä on kuitenkin hyvää ja tekee pu'erin ystävän onnelliseksi kuten nimikin lupaa. Loistokamaa Xiaguan!

Tuo on painoltaan vakio 100 grammaa ja on paketoitu punertavaan pahvilaatikkoon. Yksinkertaista ja toimivaa.

Tuon väri on yleisesti tumma, mutta ei kuitenkaan lähellekään yhtä tumma kuin saman vuoden sienituo Bao Yan Jin Cha. Mukana on reippaasti myös rusehtavaa ja vihrertävän kellertävää sävyä. Huomionarvoista on myös se, että joukossa on reippaasti kellertävän nukan peittämiä lehtiä, jotka ovat teepuun nuorempia lehtiä. Tuo on melko piukkaan puristettu, mutta lehtien erottaminen ei kuitenkaan osoittaudu erityisen vaikeaksi. Tuon tuoksu on Xiaguan-tyyliin tupakkainen maustettuna juuresmaisella makeudella.

Pyrin taas olemaan varovainen lehtien annostelun kanssa, sillä tiukkaan puristettua pu'eria tulee helposti käytettyä liikaa. Pudotan palaset esilämmitettyyn Yixing-teekannuun ja suljen kannen hetkeksi lisäämättä vettä. Kannen alta paljastuu rikkaan savuinen aromi, jossa on reippaasti paahteista viljaa tai leipää sekä imelyyttä. Ensihaudutuksen tuoksu seuraa yllättävän tarkasta tätä vaikutelmaa. Hyvin usein kuivien lehtien tuoksu on vain yksi aspekti teestä, joka ei välttämättä ole mitenkään itsestäänselvästi samaa kuin itse nesteen tuoksu. Tällä kertaa yhteneväisyys on selkeä.

Ensimmäinen haudutus on yllättävän maukas, vaikka hauduttelen vain noin 5-10 sekuntia. Nesteen väri on kullankeltainen.

Haistelen ensimmäisen haudutuksen jälkeen kostuneita lehtiä. Ne tuoksuvat yllättävästi maatuvilta lehdiltä - ei kuitenkaan shu pu'erin tyyliin, vaan enemmänkin muun heichan tapaan. Muuten maku on paahteinen, savuinen ja jättää kamferisen raikkaan jälkimaun. Tämä on teenä paljon lähempänä muuta sheng pu'eria kuin viimekertainen Bao Yan Jin Cha. Lisäksi tumman tupakan ja rakkaiden sävyjen yhdistelmä on toimivampi ja luonnollisempi.

Havaitsen teessä Sheng Tai Lao Shu 2011 -teetä muistuttavaa juuresmaisuutta. Tässä teessä tapahtuu kuitenkin paljon enemmän ja juuresmaisuus toimii varsin hyvin. Teen maku on mukavalla tavalla suuri.

Tee pysyy voimakkaana ja kiehtovana noin kuudenteen haudutukseen saakka eikä muutu tämänkään jälkeen mauttomaksi.

Haudutettujen lehtien yleisväri on tumma oliivinvihreä. Joukossa ei ole selkeästi hapettuneen näköisiä lehtiä. Teen käsittely on ilmeisesti tässä teessä hieman hienovaraisempaa kuin aiemmin mainituissa Xiaguanin teelaaduissa. Lehtien joukosta löytyy hyvin paljon Sheng Tai Lao Shun tummia kovapintaisia lehtiä muistuttavia yksilöitä. Tuo teehän on tunnetusti tuotettu jonkun muun camellia-lajin kuin sinensiksen lehtimateriaalista. En löytänyt netistä tätä asiaa vahvistavaa tietoa. Muu lehtimateriaali vaikuttaa varsin asialliselta: löytyy erilaisia lehtikokoja, oksia ja silmuja.

Kaikenkaikkiaan tämä on ilahduttavan laadukas tee; ei superlaatua, mutta varsin hyvää tasoa etenkin hintaansa nähden. Tee on hyvässä tasapainossa, mutta ei lainkaan tylsä.

Bao Yan on Xiaguanin Tiibetin markkinoille suunnattu teesekoitus. Bao Yan tarkoittaa suurinpiirtein arvokasta liekkiä, jolla viitataan Buddhan opetukseen eli dharmaan. Jin Cha puolestaan tarkoittaa puristettua teetä. Itse tee on sienen muotoon muokattu tuo eli sienituo ja painaa 250g. Tämä Fei Tai -versio on korkealaatuisempaa kuin Tiibetin markkinoille tuotettava tee, joka on normaalisti varsin karua lehtimateriaalia puristettuna tiilen muotoon. Sienituon yläpintaan on painettu upotus 'FT'. Teen paketointi alleviivaa teen Tiibet-yhteyttä lukuisine tiibetiläisteksteineen. Paketti on varsin hieno ja käytännöllinen.

Tuo on melko tumman värinen. Joukosta voi erottaa myös rusehtavia sävyjä ja ehkä hyvin tummaa vihreää. Sienessä on varsin voimakas tuoksu ja aromi vastaa tuon tummaa ulkonäköä - viileää tummaa tupakkaa ja kenties hieman yrttejä.

Erotellessani lehtiä sienestä yritän pitää mielessäni, että Xiaguanin tiukasti pakattuja teelaatuja tulee helposti käytettyä liikaa, jolloin teestä tulee liian rankaisevaa. Otan osan lehdistä tuon pinnasta ja osan sisältä. Tee ikääntyy eri tavoin pinnalla ja sisällä, joten teestä saa kattavamman käsityksen, jos lehdet eivät ole pelkästään pinnalta eroteltuja. Lisäksi monilla tuottajilla on tapana käyttää pu'er-kakkujen ja tiilien pinnalla parempilaatuisia kokonaisia lehtiä parantamaan ulkonäköä. Tässä teessä ei ole merkkejä tällaisesta kikkailusta.

Esilämmitetyssä kannussa teen aromi imelöityy ja mukaan tulee savukalaa. Herkullista! Ensimmäisestä haudutuksesta tulee mieto. Kakunpala ei aukea.

Olen todennut toisen haudutuksen olevan riskikohta monilla piukkaan puristetuilla pu'ereilla. Kakku aukeaa äkisti ilmeisesti siitä syystä, että ensimmäisen haudutuksen vesi imeytyy ensimmäisen ja toisen haudutuksen välillä kakunpalan sisään ja pala aukeaakin yhtäkkiä toisella haudutuksella, ja teestä tulee liian voimakasta. Xiaguanin teet ovat olleet erittäin herkkiä käyttäytymään juuri näin, ja niinpä toinen haudutukseni on todella lyhyt; oikeastaan vain sisäänkaato ja uloskaato. Tästäkin huolimatta teestä tulee huomattavasti voimakkaampaa kuin ensimmäisellä haudutuksella. Tuoksu on rikas sekoitus hunajaa, savua ja tupakkaa. Maku on poikkeuksellisen tumma ja hieman jauhoinen. En osaa oikein kuvailla sen tarkkaa luonnetta, mutta se on erilainen kuin muut maistamani sheng pu'erit. Tämä on ilmeisesti se erityinen Bao Yan -reseptin ominaismaku. Maussa on myös raikkaan solisevan veden mielikuvan luovaa piirrettä, joka jatkuu hienosti jälkimakuun. Nesteen väri on rikas oranssi. Mieleeni tulee vielä assosiaatio appelsiiniin - outoon tumman savuiseen ja karamellimaiseen appelsiiniin. Teen qi ei ole tajunnanräjäyttävää tyyliä, mutta havaitsen hyvin selkeästi oloni rauhoittuneen ja tasaantuneen.

Käsittelyllä luotu tummuus ja tupakkaisuus yhdistettynä asiallisen laatuisiin käsittelemättömiin lehtiin tuntuu olevani se juttu, mikä leimaa Xiaguanin teelaatuja. Tässäkin teessä on tämä kaksijakoisuus, joka on kyllä jollain tasolla hieman epäilyttävä, mutta samalla tosin erittäin nautittava. Tämäkin tee olisi aivan kuollut jos joukossa ei olisi käsittelemättömiä tai vähän käsiteltyjä lehtiä, jotka antavat teelle sen pitkän jälkimaun ja raikkauden.

Neljännellä haudutuksella teen savuisuus mehevoityy ja alkaa olemaan hieman puumainen. Mukana on yhä myös raikasta kitkeryyttä tuomassa tarvittavaa vastapainoa. Sekin on kuin mustan nahkapiiskan isku.

Viidennellä haudutuksella huomaan qi'n nousseen hieman salakavalasti. Huomaan vasta nyt, että se tuntuu koko kehossa.

Tee alkaa heikkenemään selkeästi vasta kahdeksannella haudutuksella. Tässäkin vaiheessa siinä on yllättävän voimakasta juuresmaista makeutta, savuisuutta ja asiallinen jälkimaku.

Tämä on häpeilemättömästi tummaksi käsitelty tee. Siinä on myös sen verran raakaa voimaa, että ajattelisin sen voivan vielä parantua iättämisellä. Tosin epäilen onko käsittely pehmentänyt teetä siinä määrin, että se voisi toimia vielä pidemmänkin iätyksen jälkeen. Itse pidän tästä ja uskon sen sopivan kaikille tummien herkkujen ystäville.

Lehtien joukosta on vaikea löytää yhtään kokonaista yksilöä. Lehtien väri on yleistasolla yllättävän vihreä ottaen huomioon maun tummuuden. Tarkemmin tarkasteltuna on kuitenkin mahdollista erottaa lehdistä osittain hapetetulta vaikuttavia yksilöitä. Tämän lisäksi totean, että tee koostuu myös koon ja ulkonäön osalta erilaisista lehdistä. Ominaismaun aikaansaaminen ei siis ilmeisesti ole mitenkään triviaali asia.

Teen nimi Sheng Tai Lao Shu tarkoittaa suurinpiirtein villiä vanhaa teepuuta. Yunnanin vuorilla ja metsissä kasvaa runsaasti erilaisia teepuun lajikkeita ja tästä teestä tekeekin ominaisen se, että sitä ei tuoteta camellia sinensis -lajista vaan jostain toisesta camellia -sukuun kuuluvasta puulajista.

Tuon väri paljastaa epä-sinensis-mäisyyden. Se on väriltään hyvin tumma ja joukossa on kookkaita keltaisia lehtiä, jotka ovat puun vanhempia lehtiä. Toisin kuin muut vastaani tulleet Xiaguanin tuot, tämä ei vaikuta kovin piukkaan pakatulta. Epäilen, että painaminen on toteutettu samalla menetelmällä kuin muidenkin Xiaguanin tuo-teelaatujen kohdalla, mutta nämä lehdet eivät vain luontaisesti puristu yhtä tiukasti kuin normaalit teet. Teen 2005 bing-versio oli kylläkin piukkuuden suhteen normaalia Xiaguan-tyyliä noudattava. Onkohan tässä jotain erilaista?

Tuo vapauttaa heikkoa makeaa raikasta tuoksua ja kenties aavistuksen kellaria. Kuten kuvistakin näkyy, olin jo ehtinyt maistamaan tätä teetä salassa etukäteen. Totesin teen hieman miedoksi, joten käytin tällä kertaa peräti 7g lehtiä 100ml yixing-teekannussa.

Teen tuoksussa on selkeää makeaa juuresmaisuutta, hienoista raikkautta sekä jotain mikä tuo mieleeni vanhan puutalon. Nesteen väri on hieman oranssiin kallellaan oleva kullankeltainen. Teen maku on melko mieto ja tuoksun tavoin juuresmainen ja hieman puinen.

Juuresmaisuus pysyy teen teemana ensihaudutuksilla. Pidennän hieman haudutusaikaa, sillä koen teen suuresta lehtimäärästä huolimatta melko miedoksi. Tämä tuo teehen puista ryhtiä, mutta maku on melko yksinkertainen ja pahvinen.

Tee ei ole erityisen aktiivisen tuntuista suussa, mutta qi on kuitenkin läsnä hienoisena keveyden tunteena. Huomaan, että tämä on parhaimmillaan jälkimaussa, missä makea juuresmaisuus polveilee puisten piirteiden kanssa tuoden teehen sen muuten kaipaamaa vaihtelevuutta. Maku alkaa heikkenemään viidennen haudutuksen kohdalla.

Lehtien tarkastelu kertoo teen poikkeavuudesta. Joukossa on suuria kovapintaisia hyvin epä-teelehtimäisiä yksilöitä. Nämä näkyivät keltaisina kuivassa teessä. Onpahan joukossa myös yksi yli kymmensenttinen järkäle. Loput lehdistä ovat pienempiä vihreitä ja muistuttavatkin enemmän normaalia teetä. Arvioin, että kovapintaiset lehdet syövät teen voimaa eivätkä pienetkään lehdet omaa voimallisuutta, joka toisi tämän teen eloon. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että pelkkä aromaattinen kiinnostavuus ei riitä tekemään teestä erinomaista.

Tee on pettymys loistavaan 2005 vuoden versioon verrattuna. Pohdinkin lähinnä onko tämä sopivaa arkiteeksi? Xiaguanin tuo-valikoimasta löytyy useita samanhintaisia ja paljon parempia teelaatuja, joten en oikein näe syytä hankkia tätä.

Boyou-teetehtaan on useiden muiden modernien tehtaiden tapaan perustanut legendaarisesta Menghain teetehtaasta lähtenyt henkilö. Boyoun tapaukessa tämä henkilö oli teen fermentaatiota johtanut ammattilainen. Tämä on yleinen tarina, joka kertoo siitä miten pu'er-teetuotanto on uudelleenjärjestäytynyt viimeisen 20-vuoden aikana. Markkinoita aiemmin lähes täysin hallinneiden suurten teetehtaiden rinnalla on nyt suuri määrä pienempiä teentuottajia.

Tämä tee on tehtaan vuoden 2007 Meng Song -vuoren lehtimateriaalista tuotettu sheng pu'er. Meng Song sijaitsee Menghain piirikunnassa itäisessä Xishuangbannassa. Vuoren teepuut tuottavat lehtikooltaan hieman keskimääräistä pienikokoisempaa lehteä.

Kakun tuoksu antaa vihjeitä sekä iästä että nuoruudesta. Se on mehevä, mutta samalla jotenkin kiinteän tuorea. Kakun värissä on vastaavasti sekä tummaa vihreyttä että rusehtavampaa sävyä. Kakku on puristettu käsittämättömän tiukasti. Se on varsinainen malliesimerkki tie bingistä eli rautakakusta. Pinnan koputtaminen saa aikaan hieman puuoven koputtamista muistuttavan äänen. Palan irrottaminen kakusta vaatii huomattavaa voimaa, vaikka käytänkin erittäin jämäkkää pu'er-piikkiä. En tiedä voisiko mikään muu työkalu edes toimia. Kakkuun jää piikin lävistäneeseen kohtaan jauhoinen jälki, joka kertoo lehtien murskaantuneen näissä kohdissa. Nähdäkseni näin piukkaan puristettu kakku sisältää oletuksen siitä, että lehtien hajoaminen ei vaikuta ainakaan erityisen huonosti teen makuun. Selvitetään onko näin.

Ensihaudutuksen aikana naurettavan pieneltä näyttävä 4g kakunpala muuttuu taianomaisesti vihreäksi. Ajattelen saapuvaa kevättä. Tee ei vaikuta enää ikääntyneeltä. Tuoksu kannussa on ruohomainen, kypsän hedelmäinen ja jotenkin erittäin tiheä. Lyhyt ensihaudutus ei riitä avamaan kakunpalaa, nesteeseen tarttuu vain raikas makeus, joka kuitenkin tarttuu tiukasti suulakeen.

Toisessa haudutuksessa nesteen väri tummenee. Se ei kuitenkaan tuoksu juuri lainkaan. Maku on kiinteä paketti makeutta, lievää kitkeryyttä ja heinää. Qi tulee tässä vaiheessa esiin ja sekin on terhakkaa tyyliä.

Kolmannella haudutuksella piirteet voimistuvat ja saavuttavat miellyttävästi voimakkuuden, jossa tee alkaa hieman pistellä suussa tuoden veden kielelle. Ehdinkin jo pelätä tämän olevan täysin viaton tee.

Seuraavilla haudutuksilla kuivat puiset piirteet voimistuvat suhteessa raikkaaseen hedelmäisyyteen, jotka olivat vallalla aiemmilla haudutuksilla. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin raikas ja qi hurmaava. Teen tuoksu on yhä tässäkin vaiheessa oudon vaimea makuun nähden.

Jatkan teen hauduttelua noin kymmenenteen haudutukseen asti. Hedelmäiset piirteet väistyvät yhä enemmän mineraalisen puumaisuuden tieltä. Maku pysyy tiheänä ja jättää pitkän jälkimaun. Lehdissä on varsin reippaasti sisältöä, vaikka maku onkin tyylillisesti melko kapea.

Tee on kokonaisuutena makuuni hieman turhan monotoninen. Onneksi teessä on kuitenkin laadukkuutta ja kaikki merkit siitä, että se voisi kehittyä hyvin ikääntyessään. Kakku siirtyy siis odottamaan parempia päiviään.

Lehti-inventaario paljastaa sen, että yrityksestäni huolimatta suurin osa lehdistä on hajonneita. Väri vaihtelee oliivinvihreästä hieman rusehtavaan vihreään.

The next tea tasting meeting will take place on sunday 26th this week at 14:00-16:00. Everyone is welcome!

Jadepisaran Wuyi-wulong valikoima on saanut pitkästä aikaa vahvistusta 2011 kevään Gao Shan Rou Guin muodossa. Teen tarkat tiedot voi lukea tuotesivulta, mutta sanottakoon nyt tässä yhteydessä lyhyesti, että kyse on kassiakanelin (肉桂, ròu​guì) mukaan nimetystä teepensaslajikkeesta ja teestä, joka on yleistynyt vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana Wuyi-vuorten alueella. Teen aromin sanotaan muistuttavan kassiakameliapuun kaarnan pistävän mausteista tuoksua, josta nimi.

Teentuottaja oli (yllätykseksemme) paahtanyt tee-erämme keskipaahteiseksi juuri ennen sen toimittamista. Kevytpaahteisessa muodossaan tee hurmasi pysyvällä hedelmäisellä raikkaudellaan. Olin jo ehtinyt maistamaan toimitettua keskiasteista paahtoa ja todennut sen hieman miedommaksi, kuin monet muut maistamani Wuyi-wulongit. Niinpä ajattelin kokeilla tämän teen hauduttamista hyödyntäen Tea Masters Blogin Stéphane Erlerin mainitsemaa perinnetietoon perustuvaa menetelmää, jonka mukaan Wuyi-wulongin hauduttamiseen käytetään 70% kokonaisia lehtiä ja 30% lehtitomua. Menetelmän sanotaan käytetyn gongfu-haudutuksen syntyalueella Chaoshanissa (Chao Zhoun ja Shantoun muodostama alue) korkealaatuisten Wuyi-wulongien hauduttamiseen. Erler kertoo, että menetelmää käytettiin, jotta suurilehtisistä teelaaduista saatiin pienessä gongfu-teekannussa riittävän voimakasta ilman, että lehdet täyttivät koko kannun tilavuuden. Lehtien laadun täytyy olla riittävän korkea, jotta tee ei kuitenkaan kitkeröidy. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että alueen teekulttuurissa on tyypillistä hauduttaa teestä melko voimakasta. Olen yhtä mieltä siitä, että Wuyi-wulongit on syytä hauduttaa voimakkaaksi. Liian miedoksi haudutettuna ne muistuttavat vetistä kahvia. Näiden teelaatujen vaikuttavuus perustuu mielestäni ainakin osin siihen, että maut ja aromit saavuttavat sellaisen intensiteetin, että ne jotenkin yllättävät aistit ja samalla myös makujen heikkenemisestä muodostuu jotenkin radikaalimpi muutos, joka paljastaa teestä yllättäviäkin kerroksia.

Ajattelin tämän teen voivan hyötyä tästä mentelmästä ja niinpä murskasin käyttämästäni 4,5 grammasta teenlehtiä noin 1,5 grammaa pieneksi silpuksi. Käytin teen hauduttamiseen noin 115 millilitran yixing-teekannua.

Teen tuoksu on lämmin ja paahteinen. Se pyrkii jotenkin täyttämään sieraimet. Teen maussa on terävää puumaisuutta. Myös paahteisuus tulee terävänä esiin. Tee pistelee hieman suun takaosassa. Uskoisin, että rikotut lehdet ja teen tuore paahto selittävät terävyyttä. Ehkä paahdon maku pyöristyy teen hieman levätessä paahdon jälkeen. Teen rakenne tuntuu öljymäisemmältä ja paksulta. Terävät paahteiset ja puiset aromit eivät kuitenkaan peitä teen hedelmäisä makuja ja tuoksuja, vaikka ne jäävätkin ainakin nyt aluksi hieman taka-alalle. Jälkimaku on raikas ja puhdas ja tuntuu erityisesti suun katossa. Se muuttuu makeaksi hetken kuluttua.

Paahteiset ja puumaiset aromit ovat selkeimmin esillä, ja Wuyin kuuluisa kiven tuoksu (岩韵, yányùn) tulee esiin selkeästi vasta kolmannella haudutuksella. Makua voisi kuvailla lähinnä mineraaliseksi. Se raikastaa hengityksen kurkkuun asti. Tee jättää tyhjään maljaan hieman lakritsia muistuttavan tuoksun. Tee pysyy viskoosina viidenteen haudutukseen asti, jolloin maku on yhä puinen ja paahteinen.

Maistelin samassa sessiossa teen myös käyttäen pelkästään kokonaisia lehtiä. Lehtien määrä oli kokonaisuudessaan sama 4,5 grammaa kuin edellisessä maistelussa.

Esilämmitetyssä teekannussa lehtien tuoksu on kypsän hedelmäinen ja imelä. Nesteen väri on tällä kertaa hieman vaaleampi ja kellertävämpi. Tuoksu on viilentävä ja puhtaan hedelmäinen. Maku on selkeästi pehmeämpi. Tässäkin on aistittavissa paahtamisen makua, mutta se on voimakkuudeltaan ehkä paremmin tasapainossa muiden makujen kanssa. Tee ei pistele suun takaosassa, mutta pistelevä luonne on kuitenkin aistittavissa, joka jotenkin tekee teestä kiusaavan herkullisen. Jälkimaku on mineraalisen raikas.

Toisella ja kolmannella haudutuksella paahteisuus hieman voimistuu, kun puolestaan neljäs ja viides haudutus tuovat esiin kiven tuoksun ja puumaisuuden. Tee tuntuu tuovan erityisen selvästi erilaisia puolia esiin eri haudutuksilla. Se on kerroksellinen. Olin huomaavinani vastaavaa myös edellisessä 70-30 -maistelussa. Teellä on mukavan rauhoittava vaikutus, mutta se ei ole mitenkään erityisen humalluttava. Kokonaisilla lehdillä tehtynä tee on kaikenkaikkiaan pehmeämpi.

Koska tee tarjoaa jo tällaisenaan hyvän balanssin Wuyin rotevaa mineraalisuutta, kiinnostavaa hedelmäisyyttä ja puumaisuutta, pidän enemmän tästä kokolehtisestä versiosta. Lehtiä saa kernaasti käyttää runsaasti, sillä tee tuntuu toimivan paremmin voimakkaana. Sopiva määrä on noin 4g lehtiä 100ml haudutusastian tilavuutta kohden. Haudusten pituudelle hyvä lähtöarvo oli noin 20-30 sekuntia.

Lisäisin tähän kuitenkin hieman spekulaatiota tuoreen paahdon vaikutuksesta. Sekä kokolehtisenä että tomua käyttäen teen maussa oli tuoreen paahdon makua. Lisäksi teen luonne tuontui vaihtelevan aika voimakkaasti eri haudutuksilla. Saan näistä vaikutelman, että tee voisi toimia tasaisemmin ja myös 70-30-haudutus saattaisi lisätä teen voimaa tasapainoisemmin, kun tee on hieman ikääntynyt ja paahdon vaikutus on menettänyt teränsä ja integroitunut paremmin teen muihin aromeihin.

The next tea tasting meeting will take place on sunday 22th this week at 14:00-16:00. We will at least have some pu'er teas to taste. Everyone is welcome!

Olen blogissa kirjoitellut maistelemistani pu'er-teelaaduista, mutta tällä kertaa päätin ottaaa Jadepisaran valikoimasta maisteltavaksi uuden 2010 vuoden dancong wulongin Da Wu Ye. Da Wu Ye tarkoittaa suurta mustaa lehteä ja suuriahan lehdet tosiaan ovatkin! Ne ovat pitkulaisia ja tummia, kuin musta kääntyilevä lohikäärme - wulong. Näissäkin lehdissä on havaittavissa aiemmin Da Wu Ye -lehdissä huomaamani piirre: lehdet ovat kannan kohdalta vihertävän värisiä.

Käytän Long Jingin kylässä teeviljelijältä oppimaani temppua. Nostan lehdet esittelyastiassa suuni eteen ja puhallan lehtiin hiljaa kosteaa ilmaa. Tämä kostuttaa lehtiä hieman ja ne alkavat heti luovuttaa ilmaan aromiaan. Aistin muihin dancongeihin vertautuvaa parfyymimaista hedelmäisyyttä, mutta myös hieman erikoisempaa lakritsimaisuutta. Tämä teentarkastelumenetelmä on mielenkiintoinen, sillä se tuo teestä esiin aivan uloimman pintakerroksen, johon ajattelisin esimerkiksi hienoimpien teen käsittelyssä tehtyjen toimien vaikuttavan hyvin voimakkaasti. Kääntöpuolena on se, että tällä tavalla löydetyt piirteet eivät välttämättä mitenkään heijastu teenesteen tuoksuun tai makuun. En olekaan yllättynyt, kun huomaan esilämmitettyyn gaiwaniin pudotettujen lehtien tuoksun olevan jotenkin raskaampi. On kuitenkin mukavaa pyrkiä aistimaan teetä mahdollisimman monella tavalla, sillä korkealaatuisessa teessä on aina useita eri piirteitä, jotka voi tuoda esille erilaisilla haudutus -ja aistimistavoilla.

Käytin tällä kertaa poikkeuksellisen suurta määrää lehtiä. Haudutusastiana toimiva 100ml gaiwan täyttyy kuivista lehdistä liki reunojaan myöden. Teestä saatavan nesteen väri on kirkkaankeltainen. Ensihaudutuksesta tulee varsin intensiivinen. Se puraisee, mutta on kuitenkin kokonaisuutena lempeä. Hapan hedelmäisyys on dancongien tavaramerkki ja se on aistittavissa tässäkin teessä. Tämän lisäksi teessä on heinämäinen makea maku, joka on puolestaan hyvin poikkeuksellinen dancongille. Tämä taitaa olla teepuulajikkeen erikoispiirre, sillä muistan maistaneeni jotain hyvin samanlaista aiemmin Da Wu Ye -dancongia maistellessani. Maku on mielenkiintoinen, sillä se yhdistyy selvästi myös suutuntumaan, joka on rasvainen ja vahamainen. En välillä ole varma, onko se enemmän makua tai suutuntumaa. Jälkimaku on ensin makea ja raikastuu mentholiseksi. Teen qi eli vaikutus mieleen on aistittavissa jo ensihaudutuksella. Teehumala on melko voimakas, käytinhän paljon lehtiä.

Märkien lehtien tuoksu gaiwanissa on intensiivinen. Avautuneet lehdet ovat vihertäviä ja niissä on hienoa hapettumisen aikaansaamaa punaisuutta reunoilla. Hapettuminen ei ole erityisen tasaista. Tee ei ole yhtä huolellisesti käsiteltyä kuin jotkin kalliimmat dancongit, mutta kun lehdillä on niin vastustamaton tuoksu, en osaa olla pettynyt. Seuraavilla haudutuksilla vahamainen heinäisyys vähenee ja hedelmäinen happamuus voimistuu. Tee siis siirtyy lähemmäs dancongien perusluonnetta.

Tämä ei ole hienostuneimpia dancongeja mitä olen maistanut tai mitä löytyy Jadepisaran valikoimasta. Pidän tästä sen voimakkuuden, rehellisyyden ja erittäin persoonallisen luonteen takia.