Maistelin viimeistä sarjasta Cha Qi'lta saamistani sheng pu'er -näytteistä. Tee on maineikkaan Shuangjiang Mengku -tehtaan vuoden 2006 Big Snow Mountain eli Suuri Lumivuori (Da Xue Shan). Nimi viittaa Lincangin-piirikunnan alueella sijaitsevaan vuoreen, jonka lehtimateriaalista tee on tuotettu. Internetistä löytyneet tiedot kertovat kakkuun käytetyn villien teepuiden lehtimateriaalia.
Kuivat lehdet ovat kaikenkaikkiaan aika tummia. Armeijan maastovarusteiden vihreää, mustaa ja vaaleanruskeaa. Joukossa on myös joitain untuvapeitteisiä lehtiä, mutta kokonaisvaikutelma on kuitenkin melko arkinen. Tuoksu ei ole kuivana erityisen voimakas; lähinnä mietoa puumaisuutta havaittavissa.
Odotin kuivien lehtien tuoksun perusteella puumaista mehevyyttä, mutta esilämmitettyyn höyryävään kannun pudotetut lehdet vapauttavat yllättävän voimakkaita hedelmäisiä, yrttisiä ja mausteisia aromeja. Ensihaudutus on myös hieman yllättäen herkkä ja hedelmäinen ja painottuu jälkimakuun, joka tuo raikkaudessaan mieleen solisevan veden. Se omaa myös jotain, jota en osaa kutsua oikein muuksi kuin villeydeksi.
Toisella haudutuksella teen eri piirteet alkavat hahmottua kokonaisuutena. Normaalisti tähän kuluisi pidempään kakusta murretun nokareen hiljalleen hajotessa, mutta käytin tällä kertaa hyvin hajotettua kakunpalaa ja niinpä tee on jo toisella haudutuksella irtonaisessa muodossaan ja lehdet hieman avautuneina. Teellä on hedelmäinen ylänuotti ja hiukan tunkkainen tuhkainen ja tanniinisen puumainen keskiosa. Hedelmäinen maku muuntuu ja vaeltelee jälkimaussa tuoden mieleen omenan ja vesimelonin. Tämän teen kanssa pitää olla kärsivällinen. Hieno hedelmäisyys tulee aina jälkimaussa, mutta sitä pitää odottaa. Jokainen haudutus on tavallaan tarinankaari. Ensin koen puun maun, sitten hedelmän siemen, sitten hedelmän kuori ja lopuksi hedelmän liha.
Seuraavilla haudutuksilla tunkkainen keskisävy vaimenee hitaasti, pehmeytyy ja sulautuu teen hedelmäiseen luonteeseen jättäen jäljelle makean hedelmäisyyden. Haudutan teetä 11 kertaa. Jäljelle jää vielä sitruksinen piirre ja outo villeys, joka tuli esille jo ensimmäisellä haudutuksella. Teen qi on huomattavissa, se on pikemminkin tasaava kuin humalluttava.
Lehdet kumottuna tarjottimelle totean materiaalin olevan yleisesti melko vihreää. Tee oli mielestäni kaikenkaikkiaan ns. yhden vuoren tyyliä. Lehtimateriaalin tummuudessa ja koossa on vaihtelua, mutta ominaisuuksiltaan tee oli jotenkin kapea ja puu/hedelmä -kaksijakoisuudestaan huolimatta kuitenkin korkeammalla tasolla yhtenäinen. Pu'er teetä sekoitettaessa käytetään usein lehtimateriaalia eri vuorilta ja tämä välttämättä monimutkaistaa teen makuprofiilia. Tämän teen kohdalla arvelisin, että kaksijakoisuus johtui siitä, että teetä varten oli poimittu erilaista lehtimateriaalia tuotantovuoreltaan tai sitä, että yhdestä samasta lehtimassasta oltiin osa käsitelty eri tavoin. Esimerkiksi ns. vihreän tappamisen (kill green, shaqing) eli lehtien hapettumisen keskeyttävän paahtamisen ajankohtaa vaihtelemalla voidaan lehtien antaa hapettua hieman eri määriä, joka vaikuttaa makuominaisuuksiin. Hapettuminen ei yleensä aiheuta niin selkeitä eroja kuin tässä teessä oli havaittavissa. Puumaisesta ei yleensä saa tehtyä hapettamalla hedelmäistä tai toisinpäin. Ajattelisin siis kaksijakoisuuden johtuvan ensisijaisesti joko lehtikoon vaihtelusta tai siitä, että lehdet poimittiin eri kasvuympäristöistä.
Tämä oli persoonallinen ja laadukas tee. Oli erityisen mielenkiintoista havaita miten selkeästi teen maun tarina kehittyi yksittäisten haudutuksen aikana ja toisaalta kaikkien haudutusten aikana. Tämä tee ei valloita voimallaan vaan pikemminkin persoonallisella tyylillään. Jäin kaipaamaan lisää raakaa voimaa.
Kiitokset Cha Qi'lle myös tästä näytteestä. Voit lukea hänen mietteensä tästä teestä täällä.
