Tarkoitukseni oli tällä kertaa kirjoittaa jokin aika sitten Jadepisaran valikoimaan saadusta Wangin perheen viimesyksyisestä Tie Guanyinista. Kirjoittelu kuitenkin urautui omapäiseen tapaansa aivan muualle, asioihin, jotka ainakin itselleni ovat teen viehättävyyden ytimessä. Kutsun nyt tämän kirjoituksen aikana näitä ei-maun mauksi ja ei-tuoksun tuoksuksi.

Palataanpa kuitenkin hetkeksi vielä itse teehen. Kyseessä on siis viimevuoden lokakuussa poimittu Gan De -kylän Tie Guanyin. Olen muutamaankin kertaan törmännyt mielipiteeseen, että juuri syksyinen poiminta tuottaisi parhaat Tie Guanyinit. Ne ovat tuntuneet aina makeammilta ja pyöreämmiltä kuin keväiset sisarensa, ja olen kokenut ne jotenkin tylsemmiksi. Tie Guanyinia tuotetaan myös talvisin ja kesäisin. Nämä poiminnat jäävät yleensä kuitenkin kahden pääsadon varjoon enkä muista itse maistaneeni niitä.

Tämäkin tee on odottamaani tapaan hieman keväisiä Tie Guanyineja pehmeämpi ja pyöreämpi. Sen tuoksu on erikoisella tavalla vain puoliksi läsnä. Se nousee voimakkaana ja kantavana maljasta, mutta on jotenkin vaikea lukea aivan kuin se olisi muistoista kaivettu. Siinä on ei-tuoksun tuoksua. Se on helppo aistia muuna kuin vesihöyry, mutta sen tarkkaa tuoksua on hankala luokitella. Se on jotain, jossa muut tuoksut kantautuvat, mutta joka ei itse ole tuoksu. Tämä tuntuu olevan aika yleinen ominaisuus korkealaatuisissa teissä. Erittäin hyvät teet ovat usein vähäisempiä teitä läpinäkyvämpiä, mutta sitäkin selvemmin läsnä. Jotkin teet puolestaan ovat aromeiltaan erittäin virheettömiä ja monisyisiä, mutta niistä puuttuu ei-tuoksun tuoksu. Ne ovat kuin kollaasi värejä. Pelkkä ei-tuoksun tuoksukaan ei riitä, koska tällainen tee olisi vailla alkuperää ja tarinaa kuin tausta vailla värejä. Ei-tuoksun tuoksu antaa teelle rakenteen ja tilan, jonka suhteen sen värit saavat merkityksensä.

Ei-maun maku on samalla tapaa läpinäkyvä ja aiheuttaa syvän rauhallisuuden tunteen. Se tuntuu esiintyvän usein kun teeneste itsessään on paksun tuntuista ja jotenkin poikkeaa normaalin veden tunnusta. Ei-maun maun havaitsemisen tekee hankalaksi se, ettei sitä löydä tarkkailemalla teen makua. Löytääkseen sen on parempi tarkkailla omaa olotilaansa ja keskityttävä vähemmän itse teen makuun.

Tässä teessä myös ei-maun maku on selkeä. Maku sinänsä on hieman vegetaalinen ja jopa yrttinen. Se maistuu pyöreämmältä joka kerta, kun kaadan uuden haudutuksen pienestä teekannusta maljaani.