Jadepisaran Wuyi-wulong valikoima on saanut pitkästä aikaa vahvistusta 2011 kevään Gao Shan Rou Guin muodossa. Teen tarkat tiedot voi lukea tuotesivulta, mutta sanottakoon nyt tässä yhteydessä lyhyesti, että kyse on kassiakanelin (肉桂, ròu​guì) mukaan nimetystä teepensaslajikkeesta ja teestä, joka on yleistynyt vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana Wuyi-vuorten alueella. Teen aromin sanotaan muistuttavan kassiakameliapuun kaarnan pistävän mausteista tuoksua, josta nimi.

Teentuottaja oli (yllätykseksemme) paahtanyt tee-erämme keskipaahteiseksi juuri ennen sen toimittamista. Kevytpaahteisessa muodossaan tee hurmasi pysyvällä hedelmäisellä raikkaudellaan. Olin jo ehtinyt maistamaan toimitettua keskiasteista paahtoa ja todennut sen hieman miedommaksi, kuin monet muut maistamani Wuyi-wulongit. Niinpä ajattelin kokeilla tämän teen hauduttamista hyödyntäen Tea Masters Blogin Stéphane Erlerin mainitsemaa perinnetietoon perustuvaa menetelmää, jonka mukaan Wuyi-wulongin hauduttamiseen käytetään 70% kokonaisia lehtiä ja 30% lehtitomua. Menetelmän sanotaan käytetyn gongfu-haudutuksen syntyalueella Chaoshanissa (Chao Zhoun ja Shantoun muodostama alue) korkealaatuisten Wuyi-wulongien hauduttamiseen. Erler kertoo, että menetelmää käytettiin, jotta suurilehtisistä teelaaduista saatiin pienessä gongfu-teekannussa riittävän voimakasta ilman, että lehdet täyttivät koko kannun tilavuuden. Lehtien laadun täytyy olla riittävän korkea, jotta tee ei kuitenkaan kitkeröidy. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että alueen teekulttuurissa on tyypillistä hauduttaa teestä melko voimakasta. Olen yhtä mieltä siitä, että Wuyi-wulongit on syytä hauduttaa voimakkaaksi. Liian miedoksi haudutettuna ne muistuttavat vetistä kahvia. Näiden teelaatujen vaikuttavuus perustuu mielestäni ainakin osin siihen, että maut ja aromit saavuttavat sellaisen intensiteetin, että ne jotenkin yllättävät aistit ja samalla myös makujen heikkenemisestä muodostuu jotenkin radikaalimpi muutos, joka paljastaa teestä yllättäviäkin kerroksia.

Ajattelin tämän teen voivan hyötyä tästä mentelmästä ja niinpä murskasin käyttämästäni 4,5 grammasta teenlehtiä noin 1,5 grammaa pieneksi silpuksi. Käytin teen hauduttamiseen noin 115 millilitran yixing-teekannua.

Teen tuoksu on lämmin ja paahteinen. Se pyrkii jotenkin täyttämään sieraimet. Teen maussa on terävää puumaisuutta. Myös paahteisuus tulee terävänä esiin. Tee pistelee hieman suun takaosassa. Uskoisin, että rikotut lehdet ja teen tuore paahto selittävät terävyyttä. Ehkä paahdon maku pyöristyy teen hieman levätessä paahdon jälkeen. Teen rakenne tuntuu öljymäisemmältä ja paksulta. Terävät paahteiset ja puiset aromit eivät kuitenkaan peitä teen hedelmäisä makuja ja tuoksuja, vaikka ne jäävätkin ainakin nyt aluksi hieman taka-alalle. Jälkimaku on raikas ja puhdas ja tuntuu erityisesti suun katossa. Se muuttuu makeaksi hetken kuluttua.

Paahteiset ja puumaiset aromit ovat selkeimmin esillä, ja Wuyin kuuluisa kiven tuoksu (岩韵, yányùn) tulee esiin selkeästi vasta kolmannella haudutuksella. Makua voisi kuvailla lähinnä mineraaliseksi. Se raikastaa hengityksen kurkkuun asti. Tee jättää tyhjään maljaan hieman lakritsia muistuttavan tuoksun. Tee pysyy viskoosina viidenteen haudutukseen asti, jolloin maku on yhä puinen ja paahteinen.

Maistelin samassa sessiossa teen myös käyttäen pelkästään kokonaisia lehtiä. Lehtien määrä oli kokonaisuudessaan sama 4,5 grammaa kuin edellisessä maistelussa.

Esilämmitetyssä teekannussa lehtien tuoksu on kypsän hedelmäinen ja imelä. Nesteen väri on tällä kertaa hieman vaaleampi ja kellertävämpi. Tuoksu on viilentävä ja puhtaan hedelmäinen. Maku on selkeästi pehmeämpi. Tässäkin on aistittavissa paahtamisen makua, mutta se on voimakkuudeltaan ehkä paremmin tasapainossa muiden makujen kanssa. Tee ei pistele suun takaosassa, mutta pistelevä luonne on kuitenkin aistittavissa, joka jotenkin tekee teestä kiusaavan herkullisen. Jälkimaku on mineraalisen raikas.

Toisella ja kolmannella haudutuksella paahteisuus hieman voimistuu, kun puolestaan neljäs ja viides haudutus tuovat esiin kiven tuoksun ja puumaisuuden. Tee tuntuu tuovan erityisen selvästi erilaisia puolia esiin eri haudutuksilla. Se on kerroksellinen. Olin huomaavinani vastaavaa myös edellisessä 70-30 -maistelussa. Teellä on mukavan rauhoittava vaikutus, mutta se ei ole mitenkään erityisen humalluttava. Kokonaisilla lehdillä tehtynä tee on kaikenkaikkiaan pehmeämpi.

Koska tee tarjoaa jo tällaisenaan hyvän balanssin Wuyin rotevaa mineraalisuutta, kiinnostavaa hedelmäisyyttä ja puumaisuutta, pidän enemmän tästä kokolehtisestä versiosta. Lehtiä saa kernaasti käyttää runsaasti, sillä tee tuntuu toimivan paremmin voimakkaana. Sopiva määrä on noin 4g lehtiä 100ml haudutusastian tilavuutta kohden. Haudusten pituudelle hyvä lähtöarvo oli noin 20-30 sekuntia.

Lisäisin tähän kuitenkin hieman spekulaatiota tuoreen paahdon vaikutuksesta. Sekä kokolehtisenä että tomua käyttäen teen maussa oli tuoreen paahdon makua. Lisäksi teen luonne tuontui vaihtelevan aika voimakkaasti eri haudutuksilla. Saan näistä vaikutelman, että tee voisi toimia tasaisemmin ja myös 70-30-haudutus saattaisi lisätä teen voimaa tasapainoisemmin, kun tee on hieman ikääntynyt ja paahdon vaikutus on menettänyt teränsä ja integroitunut paremmin teen muihin aromeihin.

Olen blogissa kirjoitellut maistelemistani pu'er-teelaaduista, mutta tällä kertaa päätin ottaaa Jadepisaran valikoimasta maisteltavaksi uuden 2010 vuoden dancong wulongin Da Wu Ye. Da Wu Ye tarkoittaa suurta mustaa lehteä ja suuriahan lehdet tosiaan ovatkin! Ne ovat pitkulaisia ja tummia, kuin musta kääntyilevä lohikäärme - wulong. Näissäkin lehdissä on havaittavissa aiemmin Da Wu Ye -lehdissä huomaamani piirre: lehdet ovat kannan kohdalta vihertävän värisiä.

Käytän Long Jingin kylässä teeviljelijältä oppimaani temppua. Nostan lehdet esittelyastiassa suuni eteen ja puhallan lehtiin hiljaa kosteaa ilmaa. Tämä kostuttaa lehtiä hieman ja ne alkavat heti luovuttaa ilmaan aromiaan. Aistin muihin dancongeihin vertautuvaa parfyymimaista hedelmäisyyttä, mutta myös hieman erikoisempaa lakritsimaisuutta. Tämä teentarkastelumenetelmä on mielenkiintoinen, sillä se tuo teestä esiin aivan uloimman pintakerroksen, johon ajattelisin esimerkiksi hienoimpien teen käsittelyssä tehtyjen toimien vaikuttavan hyvin voimakkaasti. Kääntöpuolena on se, että tällä tavalla löydetyt piirteet eivät välttämättä mitenkään heijastu teenesteen tuoksuun tai makuun. En olekaan yllättynyt, kun huomaan esilämmitettyyn gaiwaniin pudotettujen lehtien tuoksun olevan jotenkin raskaampi. On kuitenkin mukavaa pyrkiä aistimaan teetä mahdollisimman monella tavalla, sillä korkealaatuisessa teessä on aina useita eri piirteitä, jotka voi tuoda esille erilaisilla haudutus -ja aistimistavoilla.

Käytin tällä kertaa poikkeuksellisen suurta määrää lehtiä. Haudutusastiana toimiva 100ml gaiwan täyttyy kuivista lehdistä liki reunojaan myöden. Teestä saatavan nesteen väri on kirkkaankeltainen. Ensihaudutuksesta tulee varsin intensiivinen. Se puraisee, mutta on kuitenkin kokonaisuutena lempeä. Hapan hedelmäisyys on dancongien tavaramerkki ja se on aistittavissa tässäkin teessä. Tämän lisäksi teessä on heinämäinen makea maku, joka on puolestaan hyvin poikkeuksellinen dancongille. Tämä taitaa olla teepuulajikkeen erikoispiirre, sillä muistan maistaneeni jotain hyvin samanlaista aiemmin Da Wu Ye -dancongia maistellessani. Maku on mielenkiintoinen, sillä se yhdistyy selvästi myös suutuntumaan, joka on rasvainen ja vahamainen. En välillä ole varma, onko se enemmän makua tai suutuntumaa. Jälkimaku on ensin makea ja raikastuu mentholiseksi. Teen qi eli vaikutus mieleen on aistittavissa jo ensihaudutuksella. Teehumala on melko voimakas, käytinhän paljon lehtiä.

Märkien lehtien tuoksu gaiwanissa on intensiivinen. Avautuneet lehdet ovat vihertäviä ja niissä on hienoa hapettumisen aikaansaamaa punaisuutta reunoilla. Hapettuminen ei ole erityisen tasaista. Tee ei ole yhtä huolellisesti käsiteltyä kuin jotkin kalliimmat dancongit, mutta kun lehdillä on niin vastustamaton tuoksu, en osaa olla pettynyt. Seuraavilla haudutuksilla vahamainen heinäisyys vähenee ja hedelmäinen happamuus voimistuu. Tee siis siirtyy lähemmäs dancongien perusluonnetta.

Tämä ei ole hienostuneimpia dancongeja mitä olen maistanut tai mitä löytyy Jadepisaran valikoimasta. Pidän tästä sen voimakkuuden, rehellisyyden ja erittäin persoonallisen luonteen takia.

Kuten tuli viimekertaisessa blogiviestissä luvattua, paahdin lisää samaa 2009 kevään Tie Guanyinia. Yllä olevassa kuvassa on vasemmalta oikealle paahtamaton tee, kevyempi paahto ja tummempi paahto. Tässä kuvassa kahden paahdetun eroa on vaikea huomata. Näiden kolmen välillä on kuitenkin selkeä makuero.

Suoritin paahtamisen tällä kertaa käyttäen pallogrilliä, koska halusin käsitellä kerrallaan noin 130 grammaa teetä. Sain kaksi erilaista paahtoa aikaan siirtämällä puolet teestä sivuun noin 40 minuutin jälkeen ja jatkamalla jäljellä olevan teen paahtamista vielä toiset 40 minuuttia.

Kahden paahdetun aromi tuo itselleni mieleen taiwanilaiset wulongit, mikä oli suuri yllätys. En kirjoita nyt tähän tarkempia makukuvauksia, koska olen luvannut lähettää kiinnostuneille postimerkin hinnalla pienet näytteet alkuperäisestä paahtamattomasta teestä sekä kahdesta paahdetusta. Voit pyytää näytteitä kirjoittamalla sähköpostia minulle osoitteeseen matti (at) jadepisara (piste) fi.

Päätin suorittaa Tie Guanyinin paahtamiskokeilun, koska varastossani oli noin 200g kevään 2009 Tie Guanyinia. Tämä kyseinen Tie Guanyin oli ja on yhä varsin korkealaatuista. Sen nuoruuden kukkeus on kuitenkin kadonnut jo kauan aikaa sitten ja jäljelle jäänyt tee on lähinnä vegetaalista. Sen qi on kuitenkin yhä selkeästi aistittavissa, ja niinpä ajattelin paahtaa tämän teen toivoen, että siitä voisi näin saada vielä mielenkiintoista teetä.

Käytin paahtamiseen Chao Zhou -hiilikeitintäni ja normaalia suomalaista lehtipuuhiiltä. Chao Zhou -hiilikeittimessä normaalisti käytettyä oliivinsiemenhiiltä olisi myös ollut saatavilla, mutta ne tuottavat varsin selkeän aromin palaessaan enkä halunnut lisätä tämän kokeilun jo ennestään mittavaan hallitsemattomien muuttujien listaan vielä yhtä.

Tie Guanyin on perinteisesti paahdettu tummaksi valmistusprosessin päätteeksi. Korkealaatuisia teillä paahtaminen voi kestää yli 10 tuntia ja se suoritetaan matalalla lämmöllä. Teen kevyesti paahdettu vihreä jade-versio on kuitenkin nykyään huomattavasti tummaksi paahdettua versiota suositumpi. Paahtaminen on perinteisesti suoritettu kuumilla hiilillä. Nykyään teen paahtaminen voidaan suorittaa muillakin tavoin kuten esimerkiksi sähkölämmitteisesti. Tuli tekee kuitenkin muutakin kuin lämmittää. Se poistaa ilmasta happea, joka vaikuttaa lehdissä tapahtuviin kemiallisiin muutoksiin. Tämän lisäksi tulella on tuoksu.

Käytin normaalia teräslangoista valmistettua keittiösiivilää teen kannattelemiseen kuumien hiilien päällä. Asetin noin 30g teetä sihtiin ja kannattelin sitä 15-20cm korkeudellä kuumien hiilien päällä välillä sekoittaen lehtiä, jotta ne paahtuisivat tasaisesti. Yritin pitää sihdin sellaisella korkeudella, jolla pystyin pitämään omaa kättäni polttamatta sitä välittömästi. Arvioisin lämpötilan olleen tässä korkeudessa noin 60-80 astetta. Paahtamisen kokonaiskesto oli noin puoli tuntia. Tänä aikana teen väri ei muuttunut voimakkaasti, mutta lehtiä haistamalla oli helppo huomata, että teen aromi alkoi muuttua hyvin nopeasti. Kukkeus hävisi ja sen tilalle alkoi tulla makeaa kuumennettua sokeria muistuttavaa paahteista pehmeää makeutta.

Lehtiä käännellessä ja niiden lämpötilaa tarkkaillessa tuli mielenkiintoisella tavalla esiin teentuotannon käsityöluonne. Erityisesti korkealaatuiset teet ovat pienissä määrissä käsityönä tuotettuja. Lehtiä haistellessa kyselin itseltäni, onko tämä jo valmista teetä tai pitäisikö paahtamista vielä jatkaa? Pitäisikö paahtaa matalammalla lämmöllä tai tulisiko korkeammalla lämmöllä paahtaen voimakkaampaa makua? Näissä päätöksissä on mielenkiintoista lopullisuutta, sillä ne määräävät millaista teestä tulee.

Millaista teestä sitten tuli? Varsin hyvää ja erityisesti mielenkiintoisempaa kuin tee oli ennen paahtamista! Se säilytti teessä paahtamattomana olleen hienon samettisen pehmeyden ja pysyi laadullisesti samalla tasolla. Makuun ja tuoksuun tuli kuitenkin selvä annos paahteista makeutta ja mausteisuutta, jotka mielestäni henkivät uutta elämää tähän hiipuvaan teehen. Vaikka kokeilu osoittikin käytönnössä teemestarin työn tärkeyden lopullisen teen kannalta, samalla koen, että laadulliset yhtäläisyydet paahtamattoman ja paahdetun teen välillä olivat erittäin selviä, ja niinpä kokeilu samalla vahvistaa aiempaa käsitystäni, että teelehtien luonne/laatu on vähintään yhtä tärkeä kuin teen käsittely.

Lopetin paahtamisen melko nopeasti ja teen voisi kuvailla olevan paahtoasteeltaan alempaa medium-paahtoa. Se on väriltään vain hieman paahtamatonta kellertävämpää. Tulen paahtamaan tätä samaa teetä lisää lähiaikoina tehden siitä paahtoasteeltaan tummempaa. Voin lähettää tuolloin postikulujen hinnalla(65senttiä) pieniä näytteitä kiinnostuneille.

Tarkoitukseni oli tällä kertaa kirjoittaa jokin aika sitten Jadepisaran valikoimaan saadusta Wangin perheen viimesyksyisestä Tie Guanyinista. Kirjoittelu kuitenkin urautui omapäiseen tapaansa aivan muualle, asioihin, jotka ainakin itselleni ovat teen viehättävyyden ytimessä. Kutsun nyt tämän kirjoituksen aikana näitä ei-maun mauksi ja ei-tuoksun tuoksuksi.

Palataanpa kuitenkin hetkeksi vielä itse teehen. Kyseessä on siis viimevuoden lokakuussa poimittu Gan De -kylän Tie Guanyin. Olen muutamaankin kertaan törmännyt mielipiteeseen, että juuri syksyinen poiminta tuottaisi parhaat Tie Guanyinit. Ne ovat tuntuneet aina makeammilta ja pyöreämmiltä kuin keväiset sisarensa, ja olen kokenut ne jotenkin tylsemmiksi. Tie Guanyinia tuotetaan myös talvisin ja kesäisin. Nämä poiminnat jäävät yleensä kuitenkin kahden pääsadon varjoon enkä muista itse maistaneeni niitä.

Tämäkin tee on odottamaani tapaan hieman keväisiä Tie Guanyineja pehmeämpi ja pyöreämpi. Sen tuoksu on erikoisella tavalla vain puoliksi läsnä. Se nousee voimakkaana ja kantavana maljasta, mutta on jotenkin vaikea lukea aivan kuin se olisi muistoista kaivettu. Siinä on ei-tuoksun tuoksua. Se on helppo aistia muuna kuin vesihöyry, mutta sen tarkkaa tuoksua on hankala luokitella. Se on jotain, jossa muut tuoksut kantautuvat, mutta joka ei itse ole tuoksu. Tämä tuntuu olevan aika yleinen ominaisuus korkealaatuisissa teissä. Erittäin hyvät teet ovat usein vähäisempiä teitä läpinäkyvämpiä, mutta sitäkin selvemmin läsnä. Jotkin teet puolestaan ovat aromeiltaan erittäin virheettömiä ja monisyisiä, mutta niistä puuttuu ei-tuoksun tuoksu. Ne ovat kuin kollaasi värejä. Pelkkä ei-tuoksun tuoksukaan ei riitä, koska tällainen tee olisi vailla alkuperää ja tarinaa kuin tausta vailla värejä. Ei-tuoksun tuoksu antaa teelle rakenteen ja tilan, jonka suhteen sen värit saavat merkityksensä.

Ei-maun maku on samalla tapaa läpinäkyvä ja aiheuttaa syvän rauhallisuuden tunteen. Se tuntuu esiintyvän usein kun teeneste itsessään on paksun tuntuista ja jotenkin poikkeaa normaalin veden tunnusta. Ei-maun maun havaitsemisen tekee hankalaksi se, ettei sitä löydä tarkkailemalla teen makua. Löytääkseen sen on parempi tarkkailla omaa olotilaansa ja keskityttävä vähemmän itse teen makuun.

Tässä teessä myös ei-maun maku on selkeä. Maku sinänsä on hieman vegetaalinen ja jopa yrttinen. Se maistuu pyöreämmältä joka kerta, kun kaadan uuden haudutuksen pienestä teekannusta maljaani.